Blogi

KUNNIANHIMOA! KASVUA! | 15.03.2017

Rovaniemi ansaitsee paremman kilpailuaseman. Kaupungilla on potentiaalia merkittävämpään kasvuun ja vetovoimaisuuteen.  Siksi kaupunkistrategiamme tulisi olla paljon kunnianhimoisempi ja konkreettisempi niin, että se edellyttää keskittyneemmin panostamaan vaikuttavuudeltaan vahvempiin, elinvoimaa ja kasvua edistäviin asioihin.

 

Kunnallisen päätöksenteon tulee pohjautua aina kaupunkistrategiaan, joka on tärkein päätoimintaohjelma, johon kaikki muut ohjelmat, kuten elinvoima- ja hyvinvointiohjelmat, pohjautuvat.  Kaupunkistrategian tulee määritellä selkeä sitouttava tahtotila eli visio mihin kaupunkia ollaan johtamassa. Sekä toimintaa ohjaavat vahvat arvot, ne pääperiaatteet, jotka eivät ole ”kaupan”. Siinä tulee linjata strategiset painopisteet ja resurssien käyttö tavoitteineen ja seurantapisteineen.  Yksinkertaisesti siinä tulisi olla auki kirjoitettuna kaupungin kilpailukykyinen menestystarina.

 

Kuntalainkin mukaan kaupunkistrategian tulee perustua asiantuntevaan arvioon kunnan nykytilanteesta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista kunnan tehtävien toteuttamiseen. Hyvä kaupunkistrategia ottaa rohkeasti kiinni tulevaisuudesta, huomioi trendit sekä erilaiset merkittävät kehityssuunnat, asukas- ja elinkeinolähtöisesti ajatellen.  Strategia on siis faktaan ja näkemykseen perustuva, kaikkia toimintaa ohjaava ohjekirja. Kaupunginhallituksen ja lautakuntien esityksien tulee nojautua aina tähän strategiaan. Jos muuta päätetään, on syytä muistuttaa poliitikkoja ja virkamiehiä, että nyt toimitaan itseä vastaan.

 

Nyt kaupunkistrategian visio: Rovaniemi on vuonna 2030 kasvava arktisen osaamisen kaupunki, jossa hyvä elämä perustuu yhdessä tehtävään sujuvaan arkeen puhtaassa luontoympäristössä.  Mielestäni tahtotilan tulisi olla rohkeampi ja kunnianhimoisempi, kilpailuasemaamme paremmin haastava ja eteenpäin vievä.

Meillä on mahdollisuus kasvaa kansainvälisesti merkittäväksi arktisten erikoisosaajien monialaiseksi keskukseksi sekä Skandinavian liikunta- urheilumatkailun pääkaupungiksi. Rovaniemen tulisi olla globaalin vetovoimaisuuden lisäksi jatkuvasti uudistuva ja kehittyvä.

 

Taina Torvela

yrittäjä, kaupunginvaltuutettu (KOK)

Valionranta monipuolisesti sekä matkailun että kaupunkilaisten käyttöön | 18.02.2017

Kaupunginhallitus on pyytänyt kaupunkilaisia kertomaan mielipiteensä ja antamaan ehdotuksia Valionrannan tulevasta käytöstä. Yleiskaavan mukaan Valionrannan eteläosa on osoitettu keskustatoimintojen alueeksi. Alueelle saa sijoittua majoitusrakennuksia sekä virkistysuimala ja/tai talviuintikeskus yleiseen käyttöön. Mielestäni tämä upea paikka kauniin Kemijoen rannalla on saatava monipuolisesti sekä kaupunkilaisten että matkailijoiden ympärivuotiseen käyttöön. Paikalle suunnitellun hotellin yhteyteen sopisivat erittäin luontevasti erilaiset ohjelmapalvelut, kuten kelkka- ja koirasafarien lähtöpaikat, opastetut hiihtoladut ja kävelyreitit Ounasvaaralle sekä Kemijoelle, nuotiopaikat, ulkoilmaravintolat, avantouinti, kaupunkiin toivottu yleinen sauna sekä muut aktiviteetit.

 

Alueen palveluiden tulisi ehdottomasti houkutella sekä kaupunkilaisia että matkailijoita. Vaikka Rovaniemen ja koko Lapin matkailu onkin nyt suuressa nosteessa, emme kuitenkaan saa suunnitella Valionrannan käyttöä ainoastaan matkailun tarpeita palvelemaan. Myös rovaniemeläisten täytyy voida nauttia kaupungin upeimpiin kuuluvan ranta-alueen suomista virkistysmahdollisuuksista. Näin voimme parhaiten varmistaa myös alueen ympärivuotisen käytön, joka ei ole riippuvainen matkailusesongeista. Tämä on tärkeää myös alueelle sijoittuvien yrittäjien näkökulmasta katsottuna.

 

Virkistysalueeksi Valionranta-alue sopii sijaintinsa vuoksi erittäin hyvin, sillä keskustasta ja Ounasvaaralta on alueelle kävelymatka. Mielestäni koko ranta-aluetta tulisi kehittää yhtenäiseksi ja sitä tulisi kiertää kävelyreitistö, joka yhdistäisi myös Jätkänkynttilän- ja Ounaskosken sillat. Uimaranta-alueella pitäisi olla ympärivuotisesti erilaisia toimintoja, eikä hienon puistoalueen soisi olevan käyttämättömänä yli puolet vuodesta. Kaupunkilaiset ja matkailijat voisivat luontevasti kohdata toisensa ja nauttia alueen suomista mahdollisuuksista. Alueella voisi olla talvella hiihtolatuja lapsille, luistelukenttiä, jää-/lumiveistoksia, sekä erilaisia ulkoilutapahtumia. Kesällä uimaranta-alueella voisi järjestää esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntatapahtumia.

Kaupunkilaisten, yritysten, järjestöjen ja muiden toimijoiden tulisi saada alue vaivatta järjestämiensä tapahtumien käyttöön. Uimaranta-alue täytyy saada houkuttelevaksi muinakin kuin kesän hellepäivinä ja näin voisimme ottaa kaupungin kauneimmat ranta-alueet viimeinkin kunnolla monipuoliseen ja ympärivuotiseen käyttöön.

 

Piia Hanni

 

KUNTALAKI JA ALUELAUTAKUNNAT | 18.02.2017

Aluelautakuntia koskevassa keskustelussa on esitetty eräitä lakiin nojaaviksi väitettyjä   näkökantoja, jotka antavat aiheen ihmettelyyn. Omistan tämän tekstini kokoomuksen valtuustoryhmälle jo senkin vuoksi, että minut on valittu yhdeksi samaisen puolueen kuntavaaliehdokkaaksi.

 

Kuntalakia uudistettiin eräiltä osin talvella 2015. Lähidemokratiaan liittyvät kysymykset näyttävät olleen siinä sivuosassa ja lähinnä pyrittiin luomaan lainsäädännölliset edellytykset asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle (1§). Lausuma on sikäli merkityksellinen, että lain ristiriitaisten tulkintojen arviointiperusteena on lakitekstissä ilmaistu tarkoitus. Lienee myös selvää, etteivät paikalliset hallintosäännöt voi syrjäyttää kuntalakia.

 

Lain 36§ nimeää kunnan osa-alueen kehittämiseen tähtäävän alueellisen toimielimen lauta- tai johtokunnaksi. Esitetty toimikunta-nimike on tälle lainkohdalle tuntematon. Nähdäkseni toimikunnalla viitataan yleensäkin hallinnossa projektiluonteista erityistehtävää hoitamaan asetettuun ryhmään. Lain mainitsemalle alueelliselle toimielimelle annetaan kieltämättä mahdollisuus lausuntojen antamiseen. Mutta laki viittaa noin sanoessaan koko kuntaa koskeviin valmisteluhankkeisiin, esimerkkeinä kuntastrategia ja talousarvion laadinta. Aluelautakunnat ovat myös antaneet tämänkaltaisia lausuntoja, mutta niiden merkitys on jäänyt käytännössä vähäiseksi.

 

Kuntalain 15§ tosiaankin määrää valtuuston kokoonpanoon vaikuttavat vaalit pidettäviksi joka neljäs vuosi. Lain 91§ puolestaan antaa valtuustolle mahdollisuuden siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille. Esim. lautakuntaa valittaessa tyytymättömällä valtuustoryhmällä on käytettävänään lain 105§;n määräykset suhteellisista vaaleista.

 

Käytännössä homma pyörii siten, että aluelautakunta saa vuosittain tietyn suuruisen euromääräisen talousarvio-osuuden, jonka käyttämistä se budjettivaltansa puitteissa ja 3 kuukauden reaaliajassa seuraa. Lain 1§:n määrittelemänä tarkoituksena on myös edistää kunnan toiminnan suunnitelmallisuutta ja taloudellista kestävyyttä. Tätä voitaneen pitää lähidemokratiana.

 

ERKKI PÄÄKKÖNEN

YTT

Yläkemijoen aluelautakunnan jäsen

 

 

Voidemestarit kuriin | 13.02.2017

Rovaniemen kaupungin hallinnoinnissa on tulollaan melkoinen uusjako. Kaupunginhallituksen jäsenistä koostuva ryhmä on sorvaillut uutta hallintosääntöä ja  organisaatiota jo toista vuotta.

 

Yhtenä siirtokohteena on tilaliikelaitos. Ympärillä häärii jos jonkinlaista voidemestaria. Taustastaan riippuen joku yrittää pistää liikelaitoksen toimintaan luistoa, toinen pitoa. Muutama jäsen kaihtaa joukkuejohtajaa, muutama vaatii ”valmentajaa” tilille. Joillekin ei ”maasto” ole mieluinen, koska se on joko liian etäällä tai hallinnollisesti vaikeakulkuinen.

 

Tilanne muistuttaa veteraanihiihtäjien MM-kisoihin valmistautumista,

jossa viestijoukkueiden kasataan ja paikkoja keskenään jaetaan ennen kuin yhtään näyttöä edes on annettu.

 

Rovaniemen ”liikelaitospoukkoilulla” on lyhyt mutta sitäkin kerkeämpi menneisyys. Työterveysliikelaitos perustettiin 2006 ja tilaliikelaitos 2008. Aluksi ne toimivat erillään. Sitten sai alkunsa liikelaitosjohtokunta, jonka alaisuuteen tuli myös Napapiirin Vesi. Viimeksi mainittu yhdistettiin Rovaniemen Energiaan muutaman vuoden yhteiselon jälkeen. Mukaan tuli ruoka- ja puhtauspalvelujen taseyksikkö. Viime vuoden alusta tilaliikelaitokseen liitettiin osa kiinteistöpalvelusta. Nyt työterveysliikelaitos on yhtiöitetty. Se poistui liikelaitosjohtokunnan alaisuudesta vuoden vaihteessa.

 

Tilaliikelaitosta siirretään sen mukaan, miltä tuntuu tai näyttää tai kuka eniten haluaa. Halutaan poliittista ohjattavuutta mutta vähää välitetään alan hallinnasta. Harva tietää millaista toiminnallista etua asioiden hoitamisessa liikelaitosmuoto tarjoaa ja millaisia tehtäviä ja vastuita liikelaitoksella kuntalainkin perusteella on.

 

Kaupunginhallituksen osaksi on suunniteltu jaostoa, joka hoitaisi tila-asiat peruskorjauksesta, perusparannukseen, kiinteistöjen huoltoon ja hoitoon, antaisi lausunnot ja palvelisi muita kaupungin yksikköjä. Jos asiat hoitaisi kaupunginhallitus itse, kuusituntiset kokoukset pidentyisivät ainakin 2-3 tunnilla. Ylitöiksi menisi. Onko tarpeeksi rakennusalan asiantuntemuskaan?

Rovaniemen liikelaitoskokeiluista ei ole kerätty valtuuston edellyttämiä selvityksiä eikä tehty analyysia eri organisaatiomuotojen eduista eikä haitoista. Tilaliikelaitos tulee pitää liikelaitosmallisena asiantuntijaorganisaationa, jotta sen toimintakyvystä saataisiin muutakin kuin mutu-tuntumaa.

 

Nyt on pikemminkin syynätty kuka ja kuinka asioita hoidetaan ja unohdettu kaupunginhallituksen oma osuus monissa hankkeissa. Mikäli hallinnointimuodon muutokset tapahtuvat asemassa olevia henkilöitä ja heidän osaamisvarojaan arvioiden, se osoittaa organisaatio-osaamisen täydellistä puutetta.

Leena Jääskeläinen

 

 

 

 

Tulipalojen sammuttelusta kokonaisuuden hallintaan | 10.02.2017

Rovaniemen kouluverkko on ollut melkoisessa myllerryksessä viime vuosina. Useat koulut

ovat kärsineet sisäilmaongelmista ja uusien tai kasvavien asuinalueiden myötä kouluverkko

ei ole pysynyt kehityksen mukana.

 

Sisäilmaongelmat ovat erittäin valitettavia oppilaiden ja opettajien kannalta. Kuntalaki

määrää kunnan velvollisuudeksi huolehtia turvallisesta oppimisympäristöstä. Koulujen

kunnosta huolehtiminen ei saa kaatua yksinomaan koulun rehtorin harteille. Hänen

tehtävänsä on johtaa koulun opetustyötä, ei toimia rakennusvalvojana tai vastata

rakennuksen vikojen raportoinnista.

 

Säästöistä puhuttaessa tulee muistaa, että ilmastoinnin säätäminen liian pienelle esim.

loma-aikoina tai viikonloppuisin, ei ole säästöä, vaan aiheuttaa ongelmia rakennuksissa

joihin ilmastointi on suunniteltu sen toimivuuden kannalta välttämättömäksi osaksi.

Rovaniemen kaupunkiin tulee laatia pitkän tähtäimen strategia, jolla varmistetaan toimiva ja

terveellinen kouluverkko. Koulurakennusten elinkaari tulee arvioida, järjestää tarvittava

seuranta, huoltopalvelut ja tarkkaan harkita, millä ehdoilla Rovaniemen kaupunki maksaa

vuokraa koulukiinteistöistä tulevaisuudessa.

 

Sara Tuisku, luokanopettaja Kunnallisvaaliehdokas (kok.)

VALLANKÄTKENTÄJUTTU? | 07.02.2017

Aluelautakuntien tulevaisuus on Rovaniemellä herättänyt tunteita pitkin talvea. Kovasti näyttää todellisuus erilaiselta sen mukaan, katseleeko sitä keskikaupungilta ja sen lähialueilta vai maaseudun kylistä. Kysymys on moderniin hallintoon kuuluvasta subsidiariteetin periaatteesta. Vaikeasti pyöriteltävän sanan suomennokseksi on vakiintunut lähidemokratia.

 

Koeluonteisena käyttöönotettua lähidemokratiaratkaisua on viime vuosina mainostettu hillittömästi. Samalla sitä kohtaan on kerääntynyt kritiikkiä, johon ei ole pystytty tyydyttävästi vastaamaan. Oikeastaan ainoa yleisesti myönnetty etu on, etteivät kaupungin menot juuri ole tämän takia kasvaneet, ennemminkin päinvastoin. Aluelautakunnat ovat pystyneet menojensa tehokkaaseen seurantaan eikä määrärahaylityksiä ole tapahtunut, mikä Rovaniemellä on harvinaista herkkua.

 

Aluelautakuntien vikana sanotaan olevan, että ne ovat maaseudun perinteisten valtapuolueiden käsissä eivätkä siten vastaa koko kaupungin vaalituloksia. Tämä pitää sellaisenaan paikkansa. Ihmeteltäväksi jää, mitä tilanteelle pitäisi tehdä kun kaupungin poliittiset voimasuhteet vaihtelevat alueellisesti.

 

Tavaksi on käynyt myös nostaa esiin vastakkaisuutta varsinaisiin toimialalautakuntiin. Väite liioittelee näin syntyviä vastuun ja vallan ristiriitoja. Maailma on täynnä organisaatiorakenteita, joissa vallitsee tämänkaltainen ristikkäisyys. Rovaniemellä tässä kohtaa ilmenevät ongelmat liittyvät asenteisiin sekä hallintokulttuuriin ja ilmenevät toistuvina aluelautakunnan päätösten ylikävelynä.

 

On kehitelty pari Rovaniemelle tyypillistä ratkaisumallia: Kaupunginhallitus on tahtonut aluelautakuntien lakkauttamista ja tilalle alueellisia toimikuntia, jotka jätetään vaille budjettivaltaa ja määritellään ne lausuntoja antaviksi. Eli aletaan puhua kuulemisesta kun pitäisi puhua kuuntelemisesta.  Tätä vastaan on noussut vaatimus säilyttää aluelautakunnat ennallaan, myös myytti niiden ”epäpoliittisuudesta”.

 

Mikäli lähidemokratian käsite halutaan ottaa vakavasti, niin kehittämistyön lähtökohdaksi on otettava budjettivallalla varustetut aluelautakunnat, joiden valintatapaa on oltava valmiita kehittämään toimivaksi kompromissiksi, joka ottaa huomioon poliittisen edustavuuden, alueellisen asiantuntemuksen ja intressit sekä myös poliittisesti sitoutumattomien vaikutusmahdollisuudet.

 

Asiaa ratkaistaessa on myös muistutettava SOTE-uudistuksen vaikutus. Läpivietynä se muuttaa tuntuvasti kuntatalouksien toimintaympäristöä. Uskallan arvella, että kunnan koko käy toisarvoiseksi seikaksi. Ei siis ole laajan Rovaniemenkään viisasta hankkia laitamilleen vihaisia ihmisiä.

 

ERKKI PÄÄKKÖNEN

Yläkemijoen aluelautakunnan jäsen

YHDEN YKSIKÖN TAKTIIKALLA ELINVOIMAA | 05.02.2017

Rovaniemellä menee hyvin. Vielä paremmin menisi, mikäli käytettävissä olevat elinkeinoresurssit koottaisiin yhteen yksikköön kohti kunnianhimoista kehitystyötä. Hyvät esimerkit tulevat kasvukaupungeista, joissa on onnistuttu paremmin luomaan toimivat yhteistyömuodot elinkeinoelämän sekä koulutus- ja kehitysyksiköiden kanssa ja joissa johdetaan elinvoimaresursseja kokonaisuutena. Rovaniemen ongelmana on hajautettu elinkeinotoimi, jolloin kokonaisuuden tavoitteellinen johtaminen ja seuranta ontuvat pahasti. Myös elinkeino-ohjelma on liian irrallinen kaupunkistrategian linjauksista ja tavoitteista.

 

Elinvoimainvestointien vaikuttavuus lisääntyy, kun kaikki käytettävissä olevat eurot ja ihmiset kootaan yhteen yksikköön, jota johdetaan tavoitteellisesti kohti parempaa kilpailuasemaa.  Yksikön markkinalähtöinen tahtotila ja kunnianhimoiset tavoitteet tulee työstää selkeämmin kaupunkistrategiasta. Tavoitteet tulee asettaa konkreettisemmiksi ja seuranta hoidettava tehokkaammin. Nyt tulosraportointi tehdään kiireelliselle kaupunginhallitukselle puolivuosittain ja silloinkin vain elinkeinobudjetin puolikkaasta, jolloin ei synny riittävän hyvää kokonaiskuvaa elinvoimapanostuksien vaikuttavuudesta.  Koska kaupunkikonsernissa ei ole omaa elinkeinokokonaisuuteen erikoistunutta päätöksentekoelintä kuten muilla avainpalveluilla (sivistys, hyvinvointi), toiminnan systemaattinen tulosjohtaminen on puutteellista.

 

Elinvoima ja työllisyys ovat uudistuvan kaupungin tärkeimmät tehtävät. SOTEn lähdettyä niihin on mahdollisuus keskittyä vaikuttavammin. Kevään organisaatio- ja johtamisjärjestelmäuudistuksessa on varmistettava elinvoima- ja työllisyyspalveluille sille kuuluva avainrooli sekä dynaamisempi ote elinvoimapalvelujen strategiseen tulosjohtamiseen! Joka vie kohti kasvupolitiikan johtamista.

 

Taina Torvela

kaupunginvaltuutettu (KOK)

Kuka johtaa, kuka päättää | 05.02.2017

Kari Nojonen kyseli (LK 23.1.2017) Lappia -talon sisäisistä sopimuksista. Lyhyesti sanottuna, niitä ei ole. Ratkaiseviin päätöksiin liittyy viestintää ilman kirjallista dokumentointia.

Lappia -talon ensimmäiset ulkokuvaluonnokset nostattivat ison hälyn. Siinä paineessa silloinen kaupunginjohtaja matkusti yksin Alvar Aalto säätiön puheille ja toi terveiset 2011 heinäkuussa äkisti kokoon kutsutuille valtuustoryhmien puheenjohtajille. (Ei muistiota).  KH (15.8. 2011) nimesi asiantuntijaryhmän ja päätti suunnittelutyön keskeyttämisestä. Keskeyttämispäätös ei koskaan tullut virallisesti, siis kirjallisesti dokumentoituna, tilaliikelaitokselle.

Asiantuntijaryhmää ohjeistettiin KH:n iltakoulussa (10.10.2011). Pääsuunnittelijan vaihto verhoiltiin seuraavasti: ”Suunnitteluun olisi kiinnitettävä erittäin kokenut ja vastaavanlaisissa tehtävissä ansioitunut arkkitehtisuunnittelija”. Oliko tämäkin jo valmiiksi katsottu?

Iltakoulun ohjeistamana (ei muistiota) silloinen kulttuurilautakunta kilpailutti pääsuunnittelijan valinnan uudelleen. Iltakoulun (2.4.2012) ohjeistuksen mukaisesti toteutukseen valittiin kokonaan toisen arkkitehtitoimiston konsepti. Virallisen päätöksen siitä hallintosäännön mukaan joutui tekemään tilaliikelaitos, joka myöhemmin sai moitteet oletetuista suunnittelijavaihdon tulomenetyksistä.

Iltakoulussaan KH oli edellyttänyt ulkopuolisen projektinjohtajan nimeämistä. Sillä oli tiedossaan (kysyttynä?) henkilö. Kaupunginjohtajan päätöksellä hänelle määriteltiin työaika ja siitä maksettava korvaus. Kirjallista ohjetta ei liikelaitosjohtokunnalle tullut, vaikka se tässäkin (9.8.2013) joutui virallisen nimeämispäätöksen tekemään.

Nyt sitten kirkkain silmin kysytään, kuka vastaa.

Hallinnollisesta ”huolettomuudesta” kertoo viimeinenkin KH:n päätös. Liikelaitosjohtokunnan 15.12.2016 hyväksymä Lappia -talon peruskorjaus- ja laajennushankkeen raportti toimitettiin sille tiedoksi. Vastoin kaupunginjohtajan esitystä 9.1.2017 KH palautti sen uudelleen valmisteltavaksi. Tiedoksi tullutta asiaa ei voi palauttaa. Heikkoa hallinnointia osoittaa myös kuultavaksi kutsuminen ilman etukäteiskysymyksiä.

Hallintosääntö on kunnan toiminnan keskeinen ohjausväline. Siinä määritellään eri viranomaisten toimivallan jaosta ja tehtävistä. Toimivallan siirtopäätökset tekee aina valtuusto. Erillisellä valtuuston päätöksellä toimivaltaa ei voi siirtää. Sen on aina tapahduttava hallintosääntöä muuttamalla.

Lappia –talon peruskorjaus- ja laajennushankkeessa toimivaltarajoja koeteltiin monta kertaa. Suullinen viestintä tai epäviralliset muistiomerkinnät eivät todistusaineistoksi riitä, varsinkin jos myöhemmin joudutaan selvittämään vastuukysymyksiä.

Leena Jääskeläinen

Liikelaitosjohtokunnan pj.

 

Rovaniemi-aluetoimikunnat vai aluelautakunnat? | 31.01.2017

E-J Tennilä (vas) kirjoittaa LK 25.1. peitellysti  Rovaniemen aluelautakuntien toiminnasta vedotessaan lukijoiden tunteisiin. Miksi näin? Valtuustokauden aikana aluelautakunnille on siirretty toimialalautakunnille kuuluvaa budjettivaltaa ja vastuuta yli 14 milj euroa/v. Tätä on perusteltu niiden ”epäpoliittisella” toiminnalla. Tämän suuruista rahankäyttöä halutaan siirtää toimialalautakunnilta aluelautakuntien käyttöön jatkossakin.

 

Nykyisen kaltainen kokeilu on ollut valtuustokauden alusta 2013 lähtien. Aluelautakuntien (6 kpl) toimivaltaan on kuulunut Rovaniemen ydinkeskustan ulkokehällä oleva alue, karkena rajana Nivankylä, Napapiiri, Oikarainen, Valajaskoski. Alueella asuu hieman yli 5000 henkilöä eli vajaat 10 % Rovaniemen väestöstä. Toiminnan käynnistyessä kyläyhdistykset nimesivät yhteensä 45 henkilöä aluelautakuntien jäseniksi. Tarkasteltaessa nimettyjä henkilöitä on silmiinpistävää nimettyjen henkilöiden läheiset suhteet keskustan tai vasemmiston toimintaan tavalla tai toisella. Rovaniemelle muodostui aluelautakuntakokeilussa ”varjovaltuusto” ilman parlamentaarisia valintoja. Miksi Tennilä ja kumppanit esittävät kaksinkertaista äänivaltaa aluelautakuntien alueella asuville henkilöille? Ensiksi äänestetään sopivat henkilöt valtuustoon ja sen jälkeen vielä nimetään sopivat henkilöt aluelautakuntien jäseniksi! Esimerkkinä Jaakko Huttunen (vas) on valtuutettu ja lisäksi kyläyhdistyksien nimeämänä Sodankyläntien aluelautakunnan puheenjohtaja.

 

Tennilän vetoomuksella ”kaverukset” keskusta ja vasemmisto haluavat siirtää vaaleilla valitun  valtuuston valtaa ns. kyläyhdistyksien nimeämille lautakunnille ohi varsinaisten lautakuntien.

Aluelautakuntakokeilun jatkumista perustellaan sillä, että laajan Rovaniemen asukkaiden ääni tulee ”kuulluksi”. Niin ja vielä kahteen kertaan.

 

Kuntavaaleissa valitaan parlamentaarisesti valtuutetut, jotka käyttävät budjettivaltaa ja vastuuta rovaniemeläisten antamien valtakirjojen mukaisesti. Rovaniemen asukkaiden lisä-ääntä ja vaikuttamista tulee tarkastella yhdenmukaisesti ja tasa-arvoisesti alueellisten toimielimien toimintaa kehittämällä. Alueellisia toimielimiä tulee tarkastella kokonaisuutena huomioiden laaja kaupunki ja sen eri alueet.

 

Alueelliset toimielimet voisivat toimia lähipalveluperiaatteella antamalla lausuntoja varsinaisille toimielimille, jotka liittyvät ikäihmisten palveluihin, kaavoitukseen, koulutukseen, kulttuuriin, liikuntaan ym. kunnan järjestämiin palveluihin.

 

Rovaniemen hallinnossa ja päätöksenteossa voisi olla erilliset toimielimet alueelliseen kehittämiseen (kehittämisrahoitus) ja varsinaiset toimialalautakunnat (budjettirahoitus) palveluiden järjestämiseen siihen liittyvin vastuin.

 

 

Juhani Juuruspolvi (kok)

valtuutettu, kh:n jäsen

 

KAAVOITUKSEN VALUVIKA KORJATTAVA | 29.01.2017

Rovaniemen kaavoituksen nykytilasta on annettu puutteellinen, jopa virheellinen kuva. Keskustelussa on hämärtynyt kokonaisuus ja jäänyt huomiotta kaikki tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat kaavoituksen nopeuteen.  Se paljastaa kuinka huonosti kaavoitus tunnetaan.  Tärkeintä on kaavoituksen sujuvuus eli toimitusvarmuus, jota tulee vahvistaa uudistuksessa.

Kaavoituksessa on tällä hetkellä liian paljon riskejä, jotka heikentävät toimitusvarmuutta.  Kaavoituksen eri vaiheita ei voi poistaa tai lisätä, lyhentää ja pidentää mikään toimielin tai virkamies, ei kaupunginhallitus, ei kaupunginjohtaja eikä tekninen lautakunta.  Kaavojen nopeuteen ei vaikuta se onko sen käynnistänyt kaupunginhallitus vaiko tekninen lautakunta. Kaavoitustyö tapahtuu samojen asiantuntijoiden toimesta, rakennuslain määräämässä järjestyksessä.

Kaupunginjohtajan rooli kaavoituksessa on ehdottomasti säilytettävä, jopa korostettava entisestään.  Kaavoituksen sujuvuuden ratkaisee kuitenkin ammattikaavoittajien tehokas johtaminen.  Kaikissa kaupungeissa on arvostettava tehokasta johtamistapaa, näin tulee tehdä myös Rovaniemellä. Kaksinapainen päällekkäisyys ei ole tätä päivää.

Yrittäjäpäättäjinä näemme sisäiset kehittämistarpeet selkeästi.  Väliaikaiseksi tarkoitettu kaksinapainen järjestelmä on valuvika, joka on korjattava. Uudistuksessa kehitetään kaavoitus vastaamaan toimitusvarmaa asiantuntijoiden linjaorganisaatiota, osana koko kaupungin lautakuntamalliin pohjautuvaa johtamisjärjestelmää. Tärkeää on asiakaslähtöiset ja oikeudenmukaiset palvelut tehokkaalla organisaatiolla.

Nyt on tärkeä, että kaikki paneutuvat riittävästi välttämättömiä uudistuksia vaativaan ja eteenpäin vievään kaavoituskokonaisuuteen. Päätöksenteon on aina pohjauduttava tasapuolisesti lakiin ja oikeaan tietoon.

 

Yrittäjävaltuutettu,

Taina Torvela